Neuleharppujen helinää

Harppumme helisevät ja puikkomme kilisevät tästä lähtien osoitteessa  http://neuleharput.blogspot.com

Tervetuloa!

Osa täällä olleista jutuista siirtynee mukaan, muuten uusi koti rakentuu pikkuhiljaa.

Kiireen ja sukkaruuhkan keskellä innostuin pikavälipalasta: puhelimelleni pussi. Kun olimme saaneet pikkuharppujen yhteiset kaverisynttärit pidettyä, kerkesi nuorempi harppu meille selvittelemään valokuvasaaliitamme ja neuvomaan minulle näppärän tavan päätellä pussukka. Koko rupeamasta voisin syyttäävaikkapa Hesarin kuukausiliitettä, jossa on iso artikkeli vaaleanpunaisen olemuskesta.

JA nyt loppui blogi-palvelimen tarjoama tila. Voi olla, että tulee meille isompi remontti. Kun tiedämme, mitä teemme, kerromme kyllä.

Jotta kokisin jotain alalla tehneeksi, vaihdoin taas ulkoasua. Pohdin samlla, viitsisimmekö asuttaa harppumme toisen blogivirman huomaan, mutta olkoon vielä. jotenkin nihkeä tämän putiikin valikoima yms.

Sukkia valmistuu pikku hiljaa. Naapuriin syntyneelle tytölle tein lettejä, oman tyttöni piano- ja balettiopet saavat omat perussukkansa.Jopa kamerassa on osa näistä. Mutta kun ei kuvat itsestään siirry koneelle.

Toukokuinen perinne, paniikki, valtaa alaa: liikaa tekemistä, joista suurimmasta osasta on joka vuosi selvitty. Nitkuttaminen vain ei huvita, kun siihen ei ole kunnolla aikaa. Onneksi aktiivineulojia on paljon! Ja heidän blogeissaan retkeily on ihanaa!!! Kiitos esimerkiksi Neulovalle Nartulle, jonka blogi tarjoaa aurinkoa ihanien töiden lisäksi.

Olisikohan taas tehtävä Ihan Pakko Tehdä -töiden lisäksi taas Keskeneräisten Kutomusten lista? Uskallankohan kaivaa kaikki jemmat kotoa? Tänä talvena olen yhden ikuisuusprojektin saattanut jo aika pitkälle: villatakki isommalle muksulle oli 1,5 hihaa vaille valmis noin kolme vuotta sitten. Viime vuonna tein puuttuvat hihat ja kokosin takin. Tänä talvena muistin hankkia napit. Ehkä jo ensi talveksi napit on takissa ja takki palvelemassa nuorempaa muksua. Ollaan Kanta-Hämeessä.

Mitä syntyy, kun yhdistetään liian vähäinen vapaa-aika, vatastelu ja Debbie Blissin Neulojan vuosi? Ainakin pääsiäispupuja ja -pipoja. Lankoina mm. Jannea ja Tenneseen loppuja ammoisilta ajoilta, puikot kokoa 4. Aloituksessa 28-32 silmukkaa fiiliksen mukaan ja korvien aloituksessa 8-10 silmukkaa.

Näiden pikku tekeleiden viimeistely olikin aikaa vievää puuhaa Ainakin kolme viikkoa aihiot lojuivat korissani. Pupuihin oli aikeissa ommella silmät ja nöpönenä, mutta koska sain aikanaan Hello Kitty -kakkuna tilatun leipoimenkin näyttämään jääkarhun päältä, tyydyin liimattaviin silmiin. Jos meillä ei olisi aktiivista kissaa, olisi pipoissa höyheniä.

JA mihin se aika on sitten mennyt? Mm. kakkujen tekemiseen, sillä meillä juhlitaan keväisin molempien muksujen synttäreitä useammassa erässä vieraiden ja työvuorojen mukaan.

Tänään on satanut vettä koko päivän ja taivas on villasukan värinen, huomenna pitäisi aurinkoa olla tarjolla koko päiväksi. Näiden vaihtelevien kelien seassa ainakin vanhemmalla harpulla on kevätjumi - mikään homma ei etene, kun työt haittaavat harrastuksia. Sain sentään delegoitua äidille yhden sukkaprojektin. Nuorempi harppu  nitkutteli eilen meillä kahvilla ollessaan tiskirätin/keittiöliinan valmiiksi. Niin ne toiset…

Meinasin ryhtyä tarjoamaan äidille ylimääräiseksi käynyttä teollisuussaumuria, mutta kuvat ovat bittiavaruudessa. Olisi nimittäin erittäin erikoistarjouksessa saumuri, joka on ollut kotosalla 20 vuotta ja sitä ennen kotikaupunkini tekstiilialan yrityksessä. Kolme lankaa, neulain vieressä terä, ei voi ommella päärmeitä, huolittelee saumoja ja reunoja kiltisti (kunhan ei ole liian paksu kasa kangasta), omalla tukevalla alustallaan, sähköjohtoa mukana noin 5m ja syö voimavirtaa. Asuu n. 25km Lahdesta etelään, 100km Helsingistä pohjoiseen. Nopein nappaa! Kommenttilootan kautta annan tarkempia yhteystietoja yms.

Jotain sentään kamerasta löytyi: huivi ystävälle kiitokseksi antamistaan Novitan Jade-mohaireista. Puolipatenttia, puuvillalangan ja mohairkerien loppuja, paksut puikot:

Toivottavasti tätä ei enää tänä keväänä tarvita!

on ollut iltapäivän huuto numero yksi, kun toin kotiin uusimman neulekirjani. Käsissäni (ja muksujen käsissä) on tämän päivän pyörinyt Kariston uutuus Unileluja, pehmoeläimiä & nukkeja - 60 virkkaus- ja neulemallia -kirja ( ISBN 978-951-23-5337-8), joka on ranskalaista alkuperää. Teoksessa on neulottuja, virkattuja ja putkineuloksesta tehtyjä hahmoja villakoirasta seepraan.

Kotieläimiä, savannia ja viidakoita, napaseutuja, satueläimiä, nukkeja, unileluja. Iloa, väriä, huumoria, kauniita toteutuksia, esteettinen yleisilme kaupanpäälle.

Mukana perusasiat ja -ohjeet, virkistävästi vasta kirjan lopussa. Pelon sekaisella uteliaisuudella odotan, kuinka monta rastia nuoriso merkitsee kirjaan.

Ja eikun kesäksi bikini-kuntoon!

Valmista tulee äikkiä, kun tavoitteena on kokoa 98cm oleva neuletakki ja puikkoina edelleen kokoa 6 olevat kepit. Yllä oleva neule, Hertta2, on tehty lähes samoin kuin Vaahtokarkkikin: Sirdarin Juicy dk:n kaverina nyt vain Mandarin Petitiä ym. puuvillalankoja. Ohjetta ei ole, kyhäilin takkia mallina olleen, pieneksi jääneen kanssa .

Jotta tällä ja edellisellä takilla olisi muutakin yhteistä kuin langankäyttö, ovat napit peräisin Vaahtokarkin käyttäjän jostakin entisestä takista.

Pyrkimyksenihän on vähentää nurkkiin jemmautuneita lankoja. Ja kuinkas sitten kävikään, kun vein Hertta2-takin tilaajilleen? Sain noin 400g vuosikertalankaa Novitalta: Jadea, joka sisältää 43% mohairia, 36% polyakryylia, 11% polyesteria ja 10% villaa. Vyötteessä lukee MADE IN FINLAND !!!

Kun kuvausstudioni nykyään useimmiten on olohuoneen pöydällä, eivät väri toistu kunnolla. Joka tapauksessa Vatanen nro 5 on puikoilla:

Nyt näihin kuviin ja tunnelmiin kohti MM-kisastudiotani.

Taannoin mainitsemani “penisiliinipalttoo” on vihdoin valmis, kunhan odotti viikon verran kahden napin ompelua.  Nuorempi harppu ideoi nimivaihtoehtoja, joista tyttäreni valitsi Vaahtokarkin.

Kyseessä on siis kolmas “Vatas-kauteni” aikaansaannos, johon olen ujuttanut nurkistani tipan persikanväristä Mandarin Petitiä, hieman muinaista Tenneseetä fuksiana, 200g Katian Bombayta ja noin 350g Sirdarin Juicy dk:ta. Puikkoina 6-kokoa olevat pyöröt, ohjeina Dropin selaaminen, neidin toiveet ja oman pään rasittaminen. Napit neiti valitsi Wetterhoffilta.

Kuvailin takkia -26C asteessa kotiovelta ja mietin samalla aikain kulumista. Noin kahdeksan vuotta sitten samainen neiti oli topattuna vaunuihin päiväunilleen likimain yhtä koviin pakkasiin ja nyt kun luulen tekeväni reilun takin, ei hihoissa olekaan kasvunvaraa. Ilmeisesti langatkin kutistuvat…

Sama takki takaa:

Nyt puikoilla on Vatanen nro 4: samaa Juicya jäi, vaaleanpunaisia sävyjä löytyi nurkista lisää. Työn alla oleva takki on kokoa 98cm - lastemme mielestä ihan nuken vaate.

Mikäs on pakkasta pidellessä tuvan puolella, mutta kun vanhempi harppu törmäsi seuraavaan ongelmaan: ei ole villapaitaa. Siis sellaista oikeaa villapaitaa, joka toimisi talvisäässä. Sellaista paksua, jossa on riittävän pitkä helma ja kapeat hihat, jotta sen saa takinkin alle. Näihin ilmastonjäähdytyskeleihin ei enää ehdi, mutta kun on jo toinen talvi peräkkäin, tarttis varmaan ryhtyä.

Nitkuttelen omaisille ja ystäville, mutta itseleni en viime vuosina juurikaan. Lankaa kyllä hamsteroin omia neuleita ajatellen, mutta ne odottavat sitku-elämää ja ovat enimmäkseen puuvilla- ja pellava-pohjaisia. Nyt kuitenkin villapaidan lisäksi tarvitsisin rannekkeet tms lämmittimet, kun sormet jäätyvät tietokoneella.

Niinpä siis toivoisin tulevia pakkasvuosia varten vinkkejä villalangoista. Toki hyviä ohjeitakin voit vinkata.

Kitten Mohairista ja Damaskista tekemä patenttineulehuivi on valmis. Kuvasin sen tänään juuri ennen pimeää takapihan lumihangessa yhdessä Twist (and shout!) -neuletakin kanssa.

Jälkimmäinen on neuletakki, jota teen tyttärelleni. Lankana on Viking Vilma (100 g = 260 m; 3-3,5 mm; 10×10 cm = 25 s ja 30 krs; 75% villa + 25% polyamidi; väri 631)

Nimi Twist (and shout!) tulee mallin palmikoista sekä siitä, että ensimmäinen yritelmä (työnimeltään Helmi) joutui purkuun takakappaleen ollessa hihakavennuksissa ja silloin teki mieli huutaa harmistuksesta. Ai miksi purin?! Takista olisi tullut liian pieni. Taisi siis mennä jonkun laskelmat pieleen. Toivottavasti nyt onnistuu. Sekä Helmi että Twist (and shout!) ovat oman pään tuotoksia.

Anoppini toi viime sunnuntaina minulle oman äitinsä virkkauksia, jotka oli löytänyt. Joukossa oli kaksi valmista pitsiä sekä kaksi keskeneräistä, joihin oli myös jonkin verran erittäin ohutta lankaa mukana. Laitoin tulitikun kuvaan, jotta langan ohuus tulisi esiin. Mutta blogiin liittämäni kuva on niin pieni, ettei lanka eikä tulitikku oikein sieltä erotu

Pitsien tekijä ei ole enää itse kertomassa töistään enkä itse ole häntä koskaan tavannut. Haluaisin nimittäin tietää, onko hän itse keksinyt tämän mustalla taustalla olevan mallin vai onko hän löytänyt sen jostakin kirjasta. Jos joku teistä lukijoistamme tunnistaa pitsimallin, niin laittakaa asiasta kommenttia.